Valokuvaus - miksi se vie sydämen

Tarve kuville yhteiskunnassamme on suurempi kuin koskaan ennen. Näemme joka päivä kuvia ihan ähkyyn asti. Valokuvaaminen kiinnostaa yhä enemmän ja enemmän ihmisiä ja moni näkee valokuvaajan uran mielekkäänä ja kiinnostavana vaihtoehtona. Tässä postauksessa pohdin sitä, mikä valokuvassa ja valokuvauksessa kiehtoo ja mikä siinä vie sydämen - ainakin allekirjoittaneen kohdalla.

Valon ja varjon leikki. Kontrastit ovat mielekkäitä ihan yleisestikin elämässä. Ne luovat

mielenkiintoa ja ainakin itse huomaan ihailevani jatkuvasti puiden lehtien välistä pilkottavaa valoa tai seinään piirtyviä oksien varjoja. Näiden vangitseminen kauniiksi valokuvaksi on kiehtonut itseäni ihan valokuvausharrastukseni alku ajoista asti.

Värit. Olen aina ollut vahvasti visuaalinen ihminen ja väreillä on ollut elämässäni suuri merkitys lapsesta lähtien. Koen suurta iloa ja tyytyväisyyden tunnetta, kun löydän kuvaruudulleni harmoniset ja yhteen sopeutuvat värit. Kaikkien vuodenaikojen eri värit ovat kauniita omalla tavallaan. Kevään vaalean vihreät, kesän rikkaat värit, syksyn ruska ja talven valkeus luovat kaikki erilaiset, mutta silti niin kauniit värimaailmat.

Tunteet. Näin ihmisten kuvaamiseen erikoistuneena en voi painottaa tätä enempää. Ne

aidot hymyt, naurut ja ujot katseet ovat se syy miksi tätä teen. Ihmisten vuorovaikutusta kiinnostavampaa aihetta saa etsiä, ja tässä työssä kaikki lähtee juuri siitä. Pienet kosketukset, pitkät katseet ja punastuvat posket ovat kaikki sellaisia asioita, joiden kuvaruudulle ikuistaminen on intohimoni.

Jatkuva itsensä haastaminen. Itsensä haastaminen ja kehitys ovat usein vaikeita, mutta erittäin palkitsevia prosesseja. Valokuvaus on siitä hyvä laji, että oman kehittymisen voi nähdä silmiensä edessä. Jos katson kuvia esimerkiksi opiskeluvuosieni alkuvaiheilta, ovat kuvat aivan eritasoisia kuin nykyään. Omaa kehitystä on upeaa seurata ja siihen on hienoa havahtua selatessaan vanhoja kuvia.

Tässä niitä pieniä mutta silti niin isoja syitä, miksi valokuvaus vei oman sydämeni aikoinaan. Entä sinun?